Pullopostin viimeinen kierros on viety päätökseen monen eri tarinan voimin. Aiheena oli autioitunut kaupunki, jonka syitä ja salaisuuksia Petäjäveden yläasteen kahdeksas ja Multian Sinervän koulukeskuksen seitsemännes luokka lähtivät selvittämään.
Pullopostia on Rapinan laajimmalle levinnyt ja eniten osallistujia kerännyt konsepti. Se on vuonna 2006 alakouluissa Autio saari –nimikkeellä käynnistynyt sanataideprojekti, jossa kolme eri koululuokkaa saavat opetusta sanataiteen eri osa-alueilta (proosa, draama, lyriikka, sarjakuva). Lähiopetuskertojen lisäksi oppilaat kirjoittavat Rapinan ylläpitämälle foorumille tekstejä, joista ohjaajat antavat palautetta. Projektin edetessä teksteistä muodostuu tarina. Tehtävien lisäksi foorumilla on tarkoitus myös keskustella ja tutustua uusiin ihmisiin. Lopuksi kaikki projektiin osallistuneet tapaavat toisensa pajapäivässä, johon koko projekti päättyy.
Viime tammikuussa päättynyt Pullopostia – Autio kaupunki – kierros tehtiin ensimmäistä kertaa yläkouluilla. Projekti oli kokonaisuudessaan onnistunut ja innosti myös niitä oppilaita, jotka olivat aluksi suhtautuneet epäilevästi sanataidetta kohtaan.
Ohjaajille Pullopostia yläkouluversiona oli tervetullutta vaihtelua. Yläkouluikäisten erilaista menoa ja meininkiä oli hauskaa seurata ja siihen oli mukavaa ottaa osaa. Palautteen anto oli erityisen mukavaa. Suurin osa foorumitehtävistä oli kirjoitettu taidolla ja ajatuksella. Tarinat olivat huimia, henkilöhahmot persoonallisia ja miljöitä oli hyödynnetty taitavasti kerronnassa ja juonen käänteissä. Jäin koukkuun moniin tarinoihin, ja lukuisia kertoja nauroin ääneen tietokoneeni ääressä. Moni teksti oli täynnä nerokasta huumoria.
Tietysti joukosta löytyi myös aimo annos uhmaa ja näyttämisen halua. Näilläkin teksteillä oli oma arvonsa: niistä löytyi kapinahenkistä huumoria, hulvatonta kielellä leikkimistä ja monia loistavia oivalluksia. Tietysti olisin ohjaajana toivonut, että kirjoittajien kahlitsematon energia ja oivallukset olisi viety pidemmälle ja niitä olisi lähdetty työstämään vakavammin, mutta jo sellaisinaan ne aiheuttivat monet ilahtuneet ja huvittuneet hymyt niin meille ohjaajille, muille oppilaille kuin varmasti kirjoittajilleenkin.
Pullopostia – Autio kaupunki oli monen viikon mittainen projekti. Se oli aikaa ja energiaa vievä mutta palkitseva. Luulisin, että jokainen projektiin osallistunut voi yhtyä edelliseen lauseeseen, nuoruuden uhosta huolimatta. Pullopostia kaikkine aikaisempine kierroksineen sai siis arvoisensa lopun.
(Kaisa Suvanto)
